Verotuksellinen epätasa-arvo

Tämä on aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa jo kauan sitten, mutta jotenkin se on aina jäänyt. Kun se nyt tuli mieleen, on paras panna hösseliksi ennen kuin se taas painuu unholaan.

Kyseessä on työmatkapyöräilyn asettaminen eriarvoiseen asemaan verotuksessa. Jos kulkee työmatkan junalla, bussilla, metrolla tai jopa omalla autolla, on näiden käyttämisestä aiheutuneet kustannukset mahdollista vähentää verotuksessa, ainakin osittain.

Veroehdotuksen täyttöohjeissa ei ainakaan kerrota miten ehdotukseen ilmoitetaan työmatkapyörän hankinta- ja huoltokulut. Entäpä varusteet ja niiden huolto? Kuvitteleeko verokarhu, että säännöllisesti, säällä kuin säällä käytetty polkupyörä ei aiheuta verovelvolliselle minkäänlaisia kuluja?

Omasta kokemuksesta sanoisin, että työmatkapyörän huoltoon menee vuosittain ainakin 200-300 euroa, vähän käytöstä ja tuurista riippuen.

Kansalaisten pitäisi olla tasa-arvoisia esivallan edessä. Vaadin, että myös työmatkansa polkupyörällä kulkevat saavat vähentää tästä aiheutuneet kulut täysimääräisinä.

Oikeastaan olisin valmis vaatimaan vieläkin enemmän. Mitä suurempi osa kansalaisista kulkisi työmatkansa polkupyörällä, sitä parempi se olisi valtiolle:

• Työmatkapyöräilijä ei käytä fossiilisiä polttoaineita: Tarvitaan vähemmän öljyn tuontia kaukaiseen pohjoiseen maahamme, jossa öljyrikkauksia ei ole omasta takaa. Kallista ulkomaanvaluuttaa säästyy eikä tarvitse hieroa kauppoja epävakaiden maiden öljykauppiaiden kanssa.
  
• Liikenteen päästöt vähenevät mitä useampi kulkee polkupyörällä: Suomen on helpompi täyttää kiintiönsä EU:n ilmastotalkoissa, päästöoikeuksia jää enemmän saastuttavan teollisuutemme käyttöön eikä valtion tarvitse ostaa niitä niin paljon lahjoittaakseen ne teollisuudelle.
  
• Kansanterveys paranee: Pyöräilevät kansalaiset ovat terveempiä eivätkä sairastu sydäninfarktiin tai diabetekseen, tai eivät ainakaan niin helposti kuin ne kansalaiset, joiden perse leviää auton penkillä.

Oikeastaan verottajan pitäisi kannustaa kansalaisia siirtymään pyörän satulaan! Vähemmän keppiä ja enemmän porkkanaa!

Tappajasepeli puhkoo renkaita

Helsingin Sanomat uutisoi tänään kaupunkisivuillaan:

"Tappajasepeli" puhkoi talvipyöräilijältä taas renkaan

Artikkelissa kerrotaan kuinka nykyisin on siirrytty hiekoittamaan teitä kalliosta murskatulla sepelillä entisen hiekan sijasta. Hiekka on hienompaa ja rakeiltaan pyöreämpää kuin murskaamalla tehty sepeli. Hiekka pölyää keväisin, mutta sepelissä on teräviä särmiä, jotka pystyvät tunkeutumaan ulkorenkaan läpi ja kohta on ilmat pihalla. Joillakin pyöräilijöillä on ollut rengasrikkoja jopa päivittäin.

Voin tunnustaa kuuluvani tähän epäonnekkaiden joukkoon. Viime keväänä rengas puhkesi ja heti kun oli saatu ehjä pyörä alle, se puhkesi samana päivänä uudelleen. Ympärivuotinen kanssapolkija kertoi jo silloin, että syynä on luultavasti talvella käytetty hiekoitussepeli ja suositteli hakkimaan Schwalben pistosuojatut renkaat. Täytyy myöntää, että hyvät ovat olleet, yhtään rengasrikkoa ei ole sen jälkeen sattunut.

Kaiken muun harmin lisäksi terävä sepeli rikkoo koirien tassut ulkona liikuttaessa. Pitääkö koirillekin hankkia talvikengät paksuilla pohjilla?

Parannusta tilanteeseen ei ole luvassa. Hiekoitushiekkaa ei kuulemma enää edes pysty rahalla ostamaan eikä hiekoitussepeliä pysty pyöreämmäksi käsittelemään. Jotenkin tuntuu siltä, että Schwalben liikevaihto ei ainakaan pienene lähivuosina. Pitäisiköhän ostaa niiden osakkeita?

Kausi lähestyy loppuaan

Näyttää siltä, että pyöräilykausi on pikkuhiljaa lähestymässä loppuaan, ainakin niille meistä, jotka eivät aio vaihtaa nastarenkaisiin. Tässä on mennyt muutama viikko kotirintamaa tukiessa, joten pyöräily on jäänyt taka-alalle. Huomenna olisi tarkoitus taas hakea kulkuväline pyöräkellarista ja ottaa työmatkasta vähän liikunnan iloa.

Säätiedotus lupaa pientä pakkasta, mutta tiet näyttävät kuivilta eikä liukkaudesta ole tietoakaan.

En ole muistaakseni ennen pyöräillyt tätä työmatkaa pakkasella. Pitäisiköhän pyöräilypuvun alle laittaa jo muutakin kuin t-paita ja lyhyet kalsarit? Niillä tuntuu pärjäävän ihan hyvin ainakin +1 asteen keleillä.

Miten muut pukeutuvat ja pärjäävät pyörän selässä talvella? Poljetteko kelillä kuin kelillä?

Polkupyörä ilman ketjua!

Omassa polkupyörässäni, Tunturi X82:ssa on 8-vaihteinen napavaihde, joten ketju kulkee aina suorassa. Polkiessa ei kuulu suurempia rutinoita tai rahinoita edes sadepäivän jälkeen kun pyörä on ihan kurassa. (Tietysti huolellinen pyöräilijä puhdistaisi pyörän tai ainakin ketjun ennen kuin lähtee polkemaan, mutta kun siihen ei aina ole aikaa!)

Ketjun rahinat ovat kohta eilispäivän murheita, sillä Trek on aloittamassa ensimmäisenä ketjuttomien polkupyörien sarjavalmistusta. Ketju on korvattu kiilahihnalla, eli periaate on sama kuin silloin muinoin kun autoissa jakopäätä pyörittävä ketju korvattiin hihnalla.

Oikeastaan pitäisi kai kysyäkin: Miksi vasta nyt?

Pyörätien tukko 2

Samassa paikassa kuin edellinen tukos. Tämä ei ollut yhtä paha. Kuorma-auton mahtui ohittamaan kun työmies poistui auton vierestä.

Sateella ajaminen

Märät kelit ovat täällä taas. Kun sataa, kävelijä saattaa vähän kostua mutta pyöräilijästä tulee täysin läpimärkä. Siinä lienee syy siihen, miksi monet polkevat töihin vain kauniilla säällä.

Viime torstaina satoi vettä töihin mennessä ja töistä tullessa. Pyöräteillä oli tilaa.

Itse olen polkenut työmatkan melko lailla joka säässä, paitsi pakkasella. Olen hankkinut sellaiset vaatteet, jotka hengittävät mutta pitävät vettä. Jalkaan laitan kengän päälle vedettävät suojat. Kyllähän sitä silti kastuu, mutta olen ajatellut asian niin, että sitä kastuu joka tapauksessa; jos ei sateesta, niin sitten hiestä.

Tietysti sadevesi on kylmää, mutta kun polkee tarpeeksi kovaa, kroppa kehittää niin paljon lämpöä, että kylmä sade ei haittaa. Matkan päätepisteessä pitää tietysti päästä kuumaan suihkuun ja saada kuivat ja lämpimät vaatteet päälle (tästä taidan kirjoittaa lisää toiseen juttuun.)

Vetinen keli vaikuttaa ajoturvallisuuteenkin. Vannejarruista saattaa kadota pito kun ohut kerros vettä pääsee vanteen ja jarrupalan väliin. Märkä ja paksu kerros lehtiä pyörätiellä voi olla petollisen liukas. Kovalla sateella näkyvyys heikentyy ja autoja pitää varoa vielä enemmän kuin tavallisesti.

Omassa kulkupelissäni on rullajarrut, eli sellaiset navan sisään rakennetut hidastimet. Ne ovat melkolailla huoltovapaat ja toimivat samalla tavalla kelistä riippumatta. Lehtiä varon hidastamalla mutkissa paljon enemmän kuin kesäkeleillä. Näkyvyyttä lisään vilkkuvalla LED-valolla. Pitäisi oikeastaan hankkia sellainen takavalokin.

Haluaisin rohkaista useampiakin polkemaan työmatkat näin syksyllä. Meillä on vielä monta viikkoa hyviä pyöräilykelejä ennen kuin pakkaset ja liukkaat alkavat. Ilma on raikas ja kuulas. Ja niin kuin armeijassa opetettiin: ei ole olemassa huonoja ilmoja, on vain huonoa vaatetusta.

Aurinkoista syksyä

Kuivia ajokelejä meille kaikille, jotka kuljemme kaurapuuron, emme öljyn voimalla.

Pyörätien tukko 1

Näin tukittiin pyörätietä perjantaina Meilahdessa. Ainut kulkutie menee nosturin alta.

Taas mennään

Pyörä on saatu korjaamolta ja nyt on taas työmatkat ajettu 2 viikon ajan. Kelit ovat olleet hienot ja pyörä kulkee nätisti.

Vanteen oikaisun sietämätön vaikeus

Sain etupyörän vääntymään ja yritin eilen oikaista sen. En ole ennen harrastanut vanteen oikaisemista. Näyttää olevan hankalaa ja vaikeaa.

Periaatteessahan se on helppoa: Etsitään se kohta vanteesta, jossa on heittoa suuntaan tai toiseen ja sitten kiristetään toisen puolen pinnoja ja löysätään toiselta.

Käytännössä on vaikea tietää missä kohdassa heitto on ja mihin suuntaan, kun vanteessa on mutkia useampia. Ja mitä tehdään sitten kun löysättävä pinna on niin löysällä että heiluu ja kiristettävää ei pysty enää kiristämään, kun nippa on jo muuttunut pyöreäksi.

Tässä on kai kuitenkin pakko saada ammattiapua.

Bike Planetin huollossa ruuhkaa

Yritin tänään viedä pyörän huoltoon Myyrmäen Bike Planetiin, mutta kertoivat huollossa olevan jonoa 3-4 viikon verran. Ostin sitten pelkän pinna-avaimen ja yritän itse oikaista vanteen, joka eilen vääntyi.

Mistä johtunee huollon ruuhka näin syksyn kynnyksellä? Luulin pyörähuolloissa olevan eniten ruuhkaa keväisin kun ihmiset kaivavat polkupyöränsä kellareista.

Hitaasti vai nopeasti?

Jostain syystä kun nousen pyörän selkään, tuntuu siltä, että on pakko mennä niin kovaa kun jaksaa. Ihme juttu. Auton ratissa noudatan rajoituksia kuuliaisesti, mutta pyörällä on pakko päästää menemään. Itseäni ärsyttävät pyöräilijät, jotka polkevat niin hitaasti, että pyörä kiemurtelee ja kaartelee.

Sitten työkaverini kertoi minulle tästä: The Slow Bicycle Movement

Nyt ihmettelen miksi on pakko mennä niin kovaa.

Tietysti kun työmatka on reilu 16 kilometriä, se on jo niin pitkä, että siihen menee aikaa jos ei pidä kiirettä. Ehkä kuntokin kasvaa paremmin, kun tulee kunnolla hiki ja hengästyy.

Tuli tauko

Työmatkapyöräilijä yritti rikkoa äänivallin ja huonostihan siinä kävi: nahkaa lähti käsistä ja jaloista ja etupyörästä tuli soikio. Pyöräilyyn tuli nyt tauko siihen asti kunnes soikiosta saadaan ympyrä.

----
Lähetetty Sony Ericsson -matkapuhelimella

Työmatkapyöräilijä aloittaa

Hei, olen Sami. Olen nyt kulkenut polkemalla työmatkan vähän yli vuoden ajan ja ajattelin ruveta kirjaamaan sekalaisia huomioita työmatkapyöräilyyn liittyen.

En varmaankaan ole ainoa lajiani ja ehkä saan apua kohtalotovereiltani.

Katsotaan mihin tämä tie johtaa...