Märät kelit ovat täällä taas. Kun sataa, kävelijä saattaa vähän kostua mutta pyöräilijästä tulee täysin läpimärkä. Siinä lienee syy siihen, miksi monet polkevat töihin vain kauniilla säällä.
Viime torstaina satoi vettä töihin mennessä ja töistä tullessa. Pyöräteillä oli tilaa.
Itse olen polkenut työmatkan melko lailla joka säässä, paitsi pakkasella. Olen hankkinut sellaiset vaatteet, jotka hengittävät mutta pitävät vettä. Jalkaan laitan kengän päälle vedettävät suojat. Kyllähän sitä silti kastuu, mutta olen ajatellut asian niin, että sitä kastuu joka tapauksessa; jos ei sateesta, niin sitten hiestä.
Tietysti sadevesi on kylmää, mutta kun polkee tarpeeksi kovaa, kroppa kehittää niin paljon lämpöä, että kylmä sade ei haittaa. Matkan päätepisteessä pitää tietysti päästä kuumaan suihkuun ja saada kuivat ja lämpimät vaatteet päälle (tästä taidan kirjoittaa lisää toiseen juttuun.)
Vetinen keli vaikuttaa ajoturvallisuuteenkin. Vannejarruista saattaa kadota pito kun ohut kerros vettä pääsee vanteen ja jarrupalan väliin. Märkä ja paksu kerros lehtiä pyörätiellä voi olla petollisen liukas. Kovalla sateella näkyvyys heikentyy ja autoja pitää varoa vielä enemmän kuin tavallisesti.
Omassa kulkupelissäni on rullajarrut, eli sellaiset navan sisään rakennetut hidastimet. Ne ovat melkolailla huoltovapaat ja toimivat samalla tavalla kelistä riippumatta. Lehtiä varon hidastamalla mutkissa paljon enemmän kuin kesäkeleillä. Näkyvyyttä lisään vilkkuvalla LED-valolla. Pitäisi oikeastaan hankkia sellainen takavalokin.
Haluaisin rohkaista useampiakin polkemaan työmatkat näin syksyllä. Meillä on vielä monta viikkoa hyviä pyöräilykelejä ennen kuin pakkaset ja liukkaat alkavat. Ilma on raikas ja kuulas. Ja niin kuin armeijassa opetettiin: ei ole olemassa huonoja ilmoja, on vain huonoa vaatetusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti